Villihevoset palaavat Eurooppaan

Tammikuussa 2015 tapahtui Tšekeissä historiallinen luontoonpalautus, kun lauma pitkäharjaisia exmoorinponeja vapautettiin Milovicessa Tšekeissä. Villihevosten palauttamista on luonnehdittu jopa yhdeksi tärkeimmistä tapahtumista eurooppalaisen luonnonsuojelun historiassa, sillä hevosten laidunnuksen toivotaan ylläpitävän harvinaisiksi käyneitä aroja ja niittyjä.

Kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Exmoorinponi

Exmoorinponit polveutuvat pienistä eurooppalaisista villihevosista. Kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Exmoorinponi

 Aikoinaan villihevosia laidunsi yleisesti Euroopan aroilla ja niityillä, mutta ihmisen toimien takia villihevoset katosivat. Viimeiset havainnot täysin villeistä hevososista ovat niinkin läheltä kuin 1700-1800 luvuilta Itä-Euroopasta. Ilman laidunnusta arot ja niityt kasvavat umpeen ja metsittyvät. Samalla kärsivät niistä riippuvaiset eläimet sekä lukemattomat kasvilajit. Suuria kasvinsyöjiä voidaankin kutsua avainlajeiksi, sillä niiden laidunnus ylläpitää kokonaisia ekosysteemejä. Englantilaisia exmoorinponeja on käytetty jo aikaisemmin menestyksekkäästi Saksassa yhdessä alkuhärkien kanssa ylläpitämään luonnoltaan monimuotoisia, mutta harvinaisiksi käyneitä hakamaita. Ponien ja härkien laidunnuksessa on pyritty jäljittelemään historiallista laidunnuspainetta, eli eläinten tiheydet hakamailla ovat paljon matalammat kuin nykyaikaisessa maataloudessa. Suurien kasvinsyöjien käyttämisen toivotaan myös lisäävän suuren yleisön kiinnostusta aiheeseen ja tuottavan sosiaalisesti kestäviä luonnonsuojeluratkaisuja.

Vanhakantaiset englantilaiset

Mongolianvillihevosta eli prezewalskinhevosta pidetään yleisesti maailman ainoana puhtaana villihevosena. Mongolianvillihevoset hävitettiin luonnosta 1960-luvulle tultaessa, mutta tämä hevosen alalaji säilyi eläintarhoissa, ja pitkäjänteisten palautustoimien ansiosta hevoset vaeltavat taas Mongolian aroilla. Lisäksi mongolianvillihevosia on istutettu alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle, myös Eurooppaan. Alkuperäinen eurooppalainen villihevonen edusti kuitenkin mongolianvillihevosta merellisempään ilmastoon sopeutunutta tyyppiä. Toisin kuin kuivempien alueiden hevoslajeilla (esim. mongolianvillihevosilla ja seeproilla), merellisen ilmaston hevosille oli kehittynyt tuuhea harja todennäköisesti sateensuojaksi. Euroopassa villihevosia oli isompi ja pienempi versio. Hevosten sukupuuta on selvitelty perusteellisesti, ja sekä geeni- että fossiiliaineistoon perustuen exmoorinponit on todettu hyvin samanlaisiksi kuin historialliset eurooppalaiset pienet hevoset. Muualla Euroopassa hevoset hävisivät tai sekoittuivat kesyhevosiin, mutta Englannin Exmoorissa säilyi eristäytyneenä hyvin alkukantainen villihevospopulaatio. Tosin exmoorinponienkin säilyminen oli pienestä kiinni, sillä toisen maailman sodan takia ponit olivat kuolla sukupuuttoon ja sodan jälkeen poneja oli jäljellä enää 50. Exmoorinponien kanta on sittemmin kasvanut ja mahdollistaa nyt sen, että villihevoset voidaan vielä palauttaa laiduntamaan Manner-Euroopan aroille.

Uutinen hevosten vapauttamisesta:

European Wildlife: Historical event: wild horses are returning to Central Europe after centuries

Exmoorinponeista:

Hovens H. & Rijkers T. 2013: On the origins of the Exmoor pony: did the wild horse survive in Britain? Lutra 56: 129-136

Gerken B. & Sonnenburg H. 2002: Landscape development and species protection in woodlands, forests and pastures using large herbivores. Pasture Landscapes and Nature Conservation 285-301

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s