Luontoa suojelemalla suuremmat kalasaaliit

Maailman merillä seilaavat kalastuslaivastot ryöstävät yhä useammin kalakantoja. Kalankulutus on kasvanut niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin, mutta maailman kalakannat eivät nykyisellään kestä tätä kasvua. Monien lajien kannat ovat romahtaneet liikakalastuksen takia.

Kalan kulutus on lisääntynyt ennen kaikkea Aasiassa © Sari Holopainen

Kalan kulutus on lisääntynyt ennen kaikkea Aasiassa © Sari Holopainen

Kalat kärsivät usein niin sanotusta yhteismaan ongelmasta (tragedy of commons). Ilmiö on yleinen populaatioilla, jotka eivät ole kenenkään omistuksessa (elävät esimerkiksi kansainvälisillä vesillä) tai jotka elävät usean valtion alueilla. Tällöin kannat voivat kärsiä liikahyödynnyksestä, joka monien kalalajien kohdalla on johtanut ryöstökalastukseen. Useat kalastuslaivastot pyytävät kalaa niin paljon kuin mahdollista, ennen kuin muut ehtivät. Kalakantojen kehityksestä ei välitetä. Kalastuslaivastot vain hakeutuvat uusille vesille vanhojen tyhjentyessä saaliista.

1950-luvun tilanteeseen verrattuna suurista petokalakannoista on jäljellä enää 10 prosenttia. Intensiivinen troolaus vahingoittaa myös merenpohjan ekosysteemiä, jolloin kalojen lisääntyminen vaarantuu.

Pitkään jatkuneiden huonojen uutisten lisäksi kalastuksesta on kantautunut myös hyviä uutisia. Kaakkois-Aasiassa on onnistuttu lähes mahdottomalta kuulostavassa hankkeessa: kalakantoja on paikoin pystytty elvyttämään, vaikka kalan kulutus on kasvanut. Tavoitteeseen on päästy perustamalla suojelualueita kalojen tärkeille lisääntymispaikoille koralliriutoilla. Suojelualueiden ja menetettyjen kalavesien myötä kalastajien saalismäärät eivät laskeneet, vaan suojelusta on ollut suoraa hyötyä. Saalismäärät ovat kasvaneet, kun osa koralliriutoista on rauhoitettu kalastukselta ja merenpohjaa tuhoavien pyyntimenetelmien käyttöä on rajoitettu. Kun kalat saavat lisääntyä rauhassa suojelualueilla, kalakanta kasvaa. Suojelualueen ulkopuolelle siirtyviä kalaparvia voi pyytää kantaa vaarantamatta. Kalamäärien lisäksi myös kalalajien runsaus on lisääntynyt. Kun suojelun tasoa alueilla on laskettu, ovat kalansaaliit taas vähentyneet. Kalansaaliit eivät myöskään ole kasvaneet niillä suojelualueilla, joilla on ollut riittämätön suojelun taso, eikä ryöstökalastusta ole saatu kuriin.

Monet Kaakkois-Aasian kaupungit ovat riippuvaisia kalastuksesta © Sari Holopainen

Monet Kaakkois-Aasian kaupungit ovat riippuvaisia kalastuksesta © Sari Holopainen

Kalakantojen vähenemiseen on parempi reagoida nopeasti. Allendorf & Hard (2009) kirjoittavat ”Darwinin” velasta, joka tarkoittaa sitä, että eläinpopulaation hyödynnyksen takia populaation evoluutio on kääntänyt epäsuotuisaan suuntaan ja palautuminen takaisin suotuisaan tilaan vie enemmän aikaa. Atlantin hopeakyljellä tehtyjen laboratoriokokeiden mukaan kannan toipuminen alkuperäiseen tilaan vaati yli kaksinkertaisen määrän sukupolvia verrattuna hyödynnysaikaan. Sama ilmiö on havaittu turskilla luonnossa. Esimerkiksi liikakalastuksen takia 1990-luvulla romahtaneet Kanadan turskakannat eivät ole toipuneet täysrauhoituksesta huolimatta. Suomalaisvetoisen tutkimuksen mukaan kalakanta toipuu sitä hitaammin, mitä pienemmäksi se on päässyt ja mitä jyrkemmin se on kutistunut (Kuparinen & Hutchings 2014). Suojelualueiden perustaminen riittävän ajoissa olisikin tärkeää saalismäärien säilyttämiseksi.

Lue lisää aiheesta:

Kilpailu vie kalat meristä http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kilpailu_vie_kalat_merista

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s