Ei niin söpö ja halittava sitten kuitenkaan

Kesykissa (Felis catus) on levinnyt tasaisesti ympäri mailman kiitos söpön lemmikin maineensa. Lajin elinympäristön käyttö on hyvin moninaista, vaihdellen mm. kaupungista maatalous-, metsä- ja ruohotasankoympäristöihin. Kesykissa lisäksi puolivilliintyy nopeasti saadessaan mahdollisuuden liikkua vapaasti ulkona. Kun yhdistetään lajin nopea levittäytyminen ja monipuolinen ravinto (pienet nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet, kaikki kelpaavat), on kasassa aikamoinen ongelmavyyhti kotoperäislajistolle. Ja vaikka kesykissa on suhteellisen pienikokoinen petonisäkäs, se ei saalista ainoastaan pienikokoisia eläimiä. Saaliiksi on saatu jopa nelikiloisia yksilöitä.

Kesykissoja on kutsuttu “pakonomaisiksi tappajiksi”. Ne eivät siis saalista ainoastaan henkensä pitimiksi, vaan myös hetkellisesti pihalla liikkuvat kotikissat jahtaavat kaikkea liikkuvaa, vaikka niitä odottaakin kotona täysi ruokakuppi. Lisäksi ne valtaavat monen pienen tai keskikokoisen pedon ekolokeron, sekoittaen toiminnallaan samalla ruokaverkkoja ja ekosysteemejä. Kaiken huipuksi kesykissa levittää tehokkaasti toxoplasmoosia, loisen aiheuttamaa tautia joka vaarantaa sekä ihmisiä että mm. karjaa (esim. Australian lampaat).

Villiintyneet kesykissat elävät kaupungeissa ja maaseudulla, aiheuttaen kotoperäiselle lajistolle huomattavia vahinkoja. ©Stella Thompson

Villiintyneet kesykissat elävät kaupungeissa ja maaseudulla, aiheuttaen kotoperäiselle lajistolle huomattavia vahinkoja. ©Stella Thompson

Kotoperäiset ja endeemiset saarilajit ovat kärsineet erityisen paljon kesykissan leviämisestä, mutta kissaeläimen valloituksen mittakaava ovat kaikkialla lähes käsittämätön. Yksistään Australiassa kesykissat syövät vuosittain noin 18 miljoonaa kotoperäislajiston eläintä, ja yhden kissan arvioidaan syövän päivittäin viidestä kolmeenkymmeneen eläintä. Mistään pienestä ongelmasta ei siis ole kyse: Suomessa on noin 592 000 kissaa, joista jokainen tappaa viidestä viiteentoista lintua vuosittain. Siis yhteensä 8 880 000 lintua. Isossa-Britanniassa vastaavan luvun arvioidaan olevan 50 miljoonaa, ja USAssa luku kohoaa 1500 000 000 lintuun joka vuosi.

Australia on reagoinut voimakkaimmin kesykissa-ongelmaan. Arviolta sata kotoperäislajia on vaarassa kuolla siellä sukupuuttoon kesykissan vuoksi, ja maassa on aloitettu kansallinen kampanja joka tähtää uhan poistamiseen. Uudessa-Seelannissa puolestaan taistellaan useita vahingollisia nisäkkäitä vastaan, ja muun muassa kesykissa on tarkoitus poistaa saarelta kokonaan (paitsi lemmikkinä) tulevaisuudessa.

Kesykissa-sotaa käydään joka puolella maailmaa samanlaisen arsenaalin turvin: teknologia on valjastettu mukaan vahinkojen estämiseksi ja minimoimiseksi. Käytössä on mm. lämpökuvaa, liiketunnistimia, kaukokartoituskameroita ja GPS paikantimia perinteisempien pyydystämisen ja jäljestyskoirien rinnalla. Useassa maassa on käytössä myös sterilisointiohjelmia ja kissa-vapaiden alueiden perustamista erityisen tärkeille tai herkille alueille (esim. pesintäalueet). Monet maat (Suomi mukaanluettuna) lisäksi sakottavat kissanomistajia jos voidaan todistaa kissan tappaneen villieläimiä. Sakot voivat tapetusta lajista riippuen nousta tuhansiin euroihin.

Ei liene todennäköistä, että lemmikkikissat katoaisivat lähitulevaisuudessa (ja miksi niiden pitäisikään?), mutta tulisi ehkä harkita tarkasti niiden ulkonaliikkumisen rajoittamista tai mahdollisia lakeja jotka ohjeistavat kissanomistajia pukemaan kissoilleen kiliseviä tiukuja tai värikkäitä kaulureita. Molempien on todettu selvästi vähentävän lintu-, matelija- ja sammakkoeläin-saalismääriä. Kaikkien tulisi ymmärtää sen verran, että kotona söpöltä vaikuttava “leikki” on ulkona pihalla ihan oikeata saaliin väijymistä, joka voi hyvinkin johtaa saalistukseen ja eläimen tappamiseen. Asenteiden tulisi myös muuttua; aivan liian yleisesti ajatellaan kissan hylkäämisen olevan sallittua kun eläintä ei jaksa enää hoitaa. Kesykissan villiintyessä voi maaseudulle ja kaupunkeihin nopeasti kasvaa kymmenien tai jopa satojen kissayksilöiden ryhmiä, jotka elävät hylätyissä rakennuksissa. Saalistuspaine voi kasvaa näillä alueilla niin kovaksi, että paikallissukupuutot ovat täysin mahdollisia. On helppo ajatella tämän olevan vain pienen mittakaavan ilmiö, mutta mm. Suomessa hylätään vuosittain noin 20 000 lemmikkikissaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s