Suokukkojen soitimella näytellään monta roolia

Suokukkojen hiljaisella soitimella koiraat esittävät montaa roolia. Tiettävästi ainoina lintumaailmassa suokukkokoirailla tavataan geneettisesti määräytyviä vaihtoehtoisia lisääntymismenetelmiä.

Suokukot käyvät keväisin ryhmäsoitimelle teerien ja metsojen tapaan. Soitimella käyskentelee vaatimattoman näköisiä naaraita ja värikkäillä kaularöyhelöillään koreilevia koiraita. Naaraiden rooli soitimella on valita mieluinen parittelukumppani ja jäädä sen jälkeen yksin vastuuseen jälkeläisistä, aivan kuten teerellä ja metsolla. Sen sijaan suokukkokoiraiden konstit poikkeavat kanalinnuista. Suurin osa suokukkokoiraista on itsenäisiä, komeakauluksisia koiraita, jotka yrittävät vallata soitimelta oman reviirin. Osa koiraista saa pysyvän reviiriin heikompien jäädessä ilman. Ilman reviiriä jääneet koiraat ajetaan poikkeuksetta soitimen ulkopuolelle. Tämän päästrategian lisäksi suokukkokoirailta on löydetty kaksi todennäköisesti geneettisesti määräytyvää harvinaisempaa strategiaa.

Suokukkoja syysmuutolla © Sari Holopainen

Lisääntymiskauden jälkeen suokukkokoiraat pudottavat komean kaularöyhelön. Suokukkoja syysmuutolla © Sari Holopainen

Satelliittit ja välistävetäjät

Koiraista noin 10 % on niin sanottuja satelliitteja, joiden menetelmä on tunnettu jo pitkään. Satelliitit eivät valtaa reviiriä, vaan liikkuvat soitimella yrittäen varastaa paritteluja naarailta, kun itsenäisten koiraiden silmä välttää. Niillä on kaularöyhelö aivan kuten itsenäisilläkin koirailla, mutta röyhelö on vaalea. Reviirin vallanneet koiraat sietävät näitä vaaleita vapaamatkustajia niin kauan kun ne käyttäytyvät nöyrästi. Satelliittien parittelumenestys ei ole tutkimusten mukaan yhtä hyvä kuin tavallisilla koirailla, mutta näiden rauhallisten koiraiden epäillään olevan ärhäkkäitä reviirin valtaajia pitkäikäisempiä. Siten satelliittien olisi mahdollista käydä läpi useampia parittelukausia, mikä kompensoisi huonomman kertamenestyksen.

Kolmas koirasstrategia pysyi pitkään piilossa ihmissilmältä. Vasta aivan hiljattain hollantilaiset tutkijat raportoivat naaraan näköisistä koiraista (engl. ”sneaker”), suomeksi voisi sanoa ”välistävetäjä”. Kyse on eläinkunnassa erittäin harvinaisesta ilmiöstä. Myös suokukoilla strategian käyttäjät ovat vähissä, sillä arviolta vain noin prosentti koiraista on välistävetäjiä. Höyhenpuku näillä koirailla vastaa lähes täydellisesti naaraan pukua, mutta kooltaan ne sijoittuvat naaraiden ja tavallisten koiraiden väliin. Juuri koon perusteella tutkijat pääsivätkin strategian jäljille. Kun epämääräisen kokoiset yksilöt otettiin tarkempaan syyniin, paljastuivat ne kaikki koiraiksi. Sukupuolesta ei ole epäilystä, sillä välistävetäjien kivekset ovat peräti kaksi ja puoli kertaa isommat kuin tavallisilla koirailla.

Välistävetäjät käyvät soitimella vain vierailemassa eivätkä valtaa reviiriä. Ne seurailevat soitimella käyvien naaraiden liikkeitä ja hakevat oman paritteluvuoronsa usein vähän kauempaa soidinareenasta. Soitimella välistävetäjät antavat muiden koiraiden jopa paritella kanssaan, jolloin välistävetäjä siirtää oman spermansa toisen koiraan sukuaukkoon. Kun kauluksellinen koiras seuraavan kerran parittelee naaraan kanssa, se tuleekin siirtäneeksi naaraaseen välistävetäjän spermaa.

Vähemmistöstrategiat pitävät pintansa

Välistävetämisen strategian alkuperästä ei olla varmoja. Tutkijat epäilevät sen olevan jäänne vanhasta strategiasta, jossa koiras osallistui yhdessä naaran kanssa jälkeläisten hoitoon. Tämä selittäisi vaatimattoman puvun, sillä jälkeläisistä huolehtivalle koiraalle hyvä suojaväri on tarpeen. Suurten kivesten tutkijat olettavan olevan osoitus siitä, että huolehtivaisista koiraista on jälkeenpäin kehittynyt välistävetäjiä.

Suurista kiveksistä voi olla koiraalle hyötyä spermakilpailussa, sillä suokukkosoitimella myös naaraat pelaavat omaa peliään. Toisin kuin metsäkanoilla, suokukkonaaraat eivät yleensä tyydy vain yhteen koiraaseen, vaan parittelevat useamman kanssa. Erityisen suosittua on valita kumppaniksi sekä itsenäinen että satelliittikoiras. Koiraat osaavat hyödyntää tilannetta, sillä itsenäisten ja satelliittikoiraiden on huomattu tekevän yhteistyötä muodostaen naaraita houkuttelevia parivaljakoita. Moniavioisuudesta seuraa, että saman poikueen poikasilla voi olla kaksi tai kolmekin eri isää. Jopa puolet suokukkopoikueista on moni-isäisiä, mikä on soidintavien lintujen keskuudessa ääriesimerkki. Moni-isäisyydellä naaraat todennäköisesti tavoittelevat poikasjälkeläisilleen geneettistä monimuotoisuutta, sillä sama poikue voi näin sisältää sekä itsenäisiä koiraita että satelliitteja. Tutkijat epäilevät, että kahta eri muotoa edustavat veljekset voisivat mahdollisesti muodostaa parivaljakon ja jatkaa näin menestyksekkäästi emonsa geenien levittämistä. Tämän toimintamallin jatkaminen sukupolvesta toiseen tasaa ja ylläpitää erilaisia koirasstrategioita.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s