Helmipöllöjen lisääntymisen haasteet: myyrät ja maatalousmaat

Elinympäristön muuttuminen ja katoaminen ovat maailmanlaajuisesti suurimpia uhkia luonnon monimuotoisuudelle ja elinvoimaisille populaatioille. Elinikäinen lisääntymismenestys on hyvä mittari määrittämään ympäristön vaikutuksia eliöiden lisääntymiseen. Elinikäisessä lisääntymismenestyksessä yhdistyvät lisääntyminen ja selviytyminen. Boreaalisissa metsissä eniten muutoksia metsiin aiheuttavat maa- ja metsätalous.

Helmipöllöt (Aegolius funereus) elävät boreaalisissa metsissä, joissa niiden reviiri on laajuudeltaan noin 200–500 hehtaaria. Helmipöllöt ovat muiden pöllöjen tavoin yöaktiivisia petolintuja, joiden pääasiallinen ravinto koostuu pikkujyrsijöistä, erityisesti myyristä. Helmipöllöt pesivät koloihin tai ihmisen rakentamiin pönttöihin. Sekä koiras että naaras osallistuvat jälkeläisten hoitoon. Pöllöt ovat yleensä hyvin paikkauskollisia, mutta helmipöllönaaraat vaeltavat lisääntymiskausien välissä ravintoa etsien. Helmipöllökoiraat puolestaan jäävät reviirilleen, sillä hyvän pesäkolon löytäminen on hankalaa. Yleensä pöllöpari pesii kerran lisääntymiskautena.

Helmipöllö (Aegolius funereus) on Suomen yleisin pöllölaji. © Sari Holopainen

Helmipöllö (Aegolius funereus) on Suomen yleisin pöllölaji. © Sari Holopainen

Helmipöllökoiraiden elinikäistä lisääntymismenestystä parantaa reviiri, joka koostuu enimmäkseen kaikenikäisestä metsästä ja vain vähän maatalousmaasta. Huonoina myyrävuosina maatalousmaan vaikutus kasvaa, heikentäen lisääntymismenestystä tuona lisääntymiskertana. Toisaalta lisääntymismenestystä parantaa vanhan metsän esiintyminen reviirillä. Mitä enemmän reviirillä on vanhaa metsää, sitä useammin pöllö pystyy lisääntymään. Vanhat metsät tarjoavat paremmin suojaa pedoilta sekä paremmat metsästysmaastot. Vanhat metsät siis parantavat helmipöllöjen lisääntymistä ja eloonjäämistä.

Pöllöjen pääravinnonlähteen, myyrien, vaihtelut vaikuttavat pöllöjen elinikäiseen lisääntymismenestykseen. Myyräkantojen vaihtelut ajoittuvat pöllöjen pesimisen kannalta kriittiseen vaiheeseen. Huonoina myyrävuosina myyräkannat ovat alimmillaan juuri pöllöjen lisääntymisaikaan. Oikeastaan kannat ovat vielä suhteellisen korkealla lisääntymiskauden alussa, mutta laskevat dramaattisesti kesäksi, jolloin on kuoriutuneiden poikasten ruokinta-aika. Ravinnon vaihtelevuus vaikuttaa sekä aikuisten että poikasten eloonjäämiseen.

Kun helmipöllökoiras aloittaa ensimmäisen lisääntymisensä myyräkantojen ollessa kasvussa, paranee sen elinikäinen lisääntymismenestys huomattavasti. Toisaalta ensimmäinen lisääntyminen usein epäonnistuu, mikäli se sattuu ajoittumaan myyräkantojen romahdukseen. Helmipöllökoiraat pyrkivät kuitenkin välttämään lisääntymisen aloittamista huonoina myyrävuosina, ja mieluummin siirtävät aloittamisen seuraavaan vuoteen.

Myyräkantojen kasvuvaihe on siis elintärkeä tekijä helmipöllöjen lisääntymisessä. Se vaikuttaa sekä lisääntymisen aloittamiseen että sekä aikuisten että poikasten selviytymiseen. Myös muiden boreaalisten pöllölajien elinikäistä lisääntymismenestystä voidaan ennustaa myyräkantojen syklisyyden avulla.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s