Sammakot rakastavat majavakosteikoita

Sammakkoeläimet ja kosteikot katoavat kiihtyvään tahtiin maailmanlaajuisesti. Viimeisen sadan vuoden aikana noin puolet maailman kosteikoista ja kaksi kolmasosaa Euroopan kosteikoista on tuhoutunut. Samaan aikaan 23 % Euroopan sammakkoeläimistä on uhanalaisia. Kosteikkoluonnon pelastajan roolissa on varsinkin pohjoisella pallonpuoliskolla toiminut majava (Castor sp.). Majavat metsästettiin 1800-luvun lopulla miltei sukupuuttoon niin Euraasiassa kuin Pohjois-Amerikassa. Sittemmin majavakannat ovat alkaneet elpyä liikametsästyksestä.

Ekosysteemi-insinööreiksikin tituleeratut majavat rakentavat uusia kosteikkoja boreaaliselle alueelle. Majavien rakentamat padot tuottavat hyvin omalaatuisen ympäristön. Pato nostattaa veden vesistöä ympäröivään metsään, jolloin rannan läheinen puusto kuolee hapen puutteeseen. Majava-altaat ovatkin tyypillisesti avoimia ja aurinkoisia. Tulva myös huuhtoo maalta paljon hajoavaa kasviainesta vesistöön, mikä hyödyttää lukuisia selkärangattomia, kuten vesikirppuja ja sukeltajia.

Selkärangattomien lisäksi majava-altailla esiintyy myös monipuolisempi sammakkolajisto kuin muilla lähellä olevilla vesistöillä. Lisäksi sammakoiden yksilömäärät ovat korkeammat majava-altailla. Suomessa esiintyy vain kolme alkuperäistä sammakkolajia (tavallinen sammakko eli ruskosammakko, viitasammakko ja rupikonna), ja niitä kaikkia tavataan majava-altailla. Viitasammakko (Rana arvalis) suosii boreaalisella alueella majava-altaita, joissa myös ruskosammakkoa (Rana temporaria) on runsaasti. Rupikonna (Bufo bufo) puolestaan viihtyy syvemmissä vesistöissä kuin kaksi edellä mainittua, mutta koska majava-altailla on sekä matalampia että syvempiä osia, viihtyy se normaalien järvien lisäksi myös majava-altailla.

Ruskosammakko (Rana temporaria) esiintyy majavan luomilla kosteikoilla runsaslukuisena. © Mia Vehkaoja

Ruskosammakko (Rana temporaria) esiintyy majavan luomilla kosteikoilla runsaslukuisena. © Mia Vehkaoja

Majava-altaat tarjoavat erinomaisen elinympäristön sammakoille. Matala ja lämmin vesi kiihdyttää niiden nuijapäiden kuoriutumista ja muodonmuutosta. Runsas vesikasvillisuus puolestaan toimii kudun kiinnityspaikkana sekä antaa suojaa petoja vastaan. Kasvi- ja eläinplanktonin sekä vesiselkärangattomien runsaus tarjoaa ravintoa niin nuijapäille kuin aikuisille sammakoille. Lisäksi majava-altailla löytyy sammakoille hyviä talvehtimispaikkoja, koska ne harvemmin jäätyvät pohjaa myöten.

Majavakosteikkojen kasvillisuus on vaihtelevaa ja monipuolista. Sammakoille runsas kasvillisuus antaa suojaa saalistajia, kuten kaloja, vastaan. © Mia Vehkaoja

Majavakosteikkojen kasvillisuus on vaihtelevaa ja monipuolista. Sammakoille runsas kasvillisuus antaa suojaa saalistajia, kuten kaloja, vastaan. © Mia Vehkaoja

Sammakot hyötyvät majavan toimista hyvin moninaisesti. Majava sekä luo paremman elinympäristön lisääntymiselle ja selviytymiselle että takaa runsaan ravinnon. Sammakot eivät kuitenkaan ole ainoa ryhmä, joka hyötyy majavan toiminnasta. Majava-altaat runsastuttavat myös sorsia, lepakoita, tikkoja sekä monia selkärangattomia. Tulevaisuudessa majavaa voitaisiin hyödyntää kosteikkojen ennallistamisessa sekä sammakoiden suojelussa.

Mainokset

Massoittain myyriä kolmen vuoden välein

Harmaakuvemyyrä (Myodes rufocanus) ©Sari Holopainen

Harmaakuvemyyrä (Myodes rufocanus) ©Sari Holopainen

Elokuinen Lapin vaellus sai minut pohtimaan myyriä. Niitä pieniä viikareita oli aivan joka paikassa. Öisin ne iloisesti (tai kostonhimoisesti) jyrsivät rinkkojamme ruoan toivossa. Autiotupien kämppäkirjojen mukaan moni retkeilijä oli kokenut meitä ikävämmän kohtalon: kahden rinkkaan myyrät olivat onnistuneesti jyrsineet reiät ja erään pähkinäpussi katosi myyrän syötyä itsensä teltasta läpi.

Palattuamme Etelä-Suomessa tajusin, ettei myyristä näy karvaakaan missään. Miksi? Mitä myyräsykli oikeastaan tarkoittaa, miten se toimii, ja miksi myyräkannat ajoittain romahtavat? Ja millä tavoin sykli vaikuttaa muihin eläimiin?

Myyrä voi saavuttaa sukukypsyyden jopa kolmen tai neljän viikon ikäisenä, lajista riippuen. Nopea aikuistuminen, suuret pesuekoot ja useampi pesue saman lisääntymiskauden aikana mahdollistavat myyrien massiiviset esiintymiset(tätä kutsutaan syklin huipuksi). Tällöin myös pienpetojen (esim. kärpän Mustela erminea) ja lumikon Mustela nivalis) määrät lähtevät kasvamaan, jolloin myyräpopulaatio vuorostaan romahtaa kuolleisuuden lisääntyessä. Sykli kestää kolmesta viiteen vuotta Pohjois-Euroopassa, mutta ei kulje samassa tahdissa kaikkialla. Tämän vuoksi myyriä on nyt Lapissa miljoonapäin, samalla kun Etelä-Suomen kannat romahtivat jo viime talvena ja ovat nyt todella alhaalla.

Myyräkannat vaihtelevat vuosittain. Kuvaaja Hannu Pietiäinen.

Myyräkannat vaihtelevat vuosittain. Kuvaaja Hannu Pietiäinen.

Myyrät ovat äärimmäisen tärkeää ravintoa monelle petoeläimelle. Vaelluksen aikana näimme hiiripöllön (Surnia ulula) ja useita piekanoja (Buteo lagopus). Joka puolella oli kärppien ja lumikkojen ulostetta. Tunturipöllöä (Bubo scandiacus) emme harmi kyllä nähneet, vaikka olosuhteet olivatkin otolliset. Nämä ovat kaikki lajeja, joiden elämänkiertoon myyräkannat vaikuttavat. Ne tuottavat suuren määrän jälkikasvua myyrärikkaina vuosina. Huonoina myyrävuosina lisääntyminen saattaa puolestaan romahtaa olemattomaksi. Moni tiukasti myyriä syövä pöllölaji on nomadinen, eli vaeltaa suuria välimatkoja varmistaakseen olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jotkin pöllölajit taas ovat paikkauskollisia, kuten lehtopöllö (Strix aluco), eivätkä kulje ruoan perässä. Etenkin näille lajeilla myyräsykli ei vaikuta ainoastaan lisääntymismenestykseen tai pesuekokoon, vaan myös pesivien parien määrään kokonaispopulaatiossa, pesimisen alkamisajankohtaan ja jopa nuoren pöllön elinodotteeseen ja elämänlaatuun. Esimerkkinä: myyräsyklin vaihe pöllön ensimmäisen elinvuoden aikana korreloi sen aikuisena kantaman loiskuorman kanssa. Myyräsykli määrittää myös minkä ikäisenä paikkauskollinen pöllö kykenee pesimään ensimmäisen kerran (eli yhden vai kahden vuoden ikäisenä), koska pöllönaaraat eivät lisäänny jos niiden terveydentila on liian heikko.

Myyräsyklin vain vaikuttaa pöllöjen pesintään ja poikasten selviytymiseen. Kuvaaja Hannu Pietiäinen.

Myyräsyklin vain vaikuttaa pöllöjen pesintään ja poikasten selviytymiseen. Kuvaaja Hannu Pietiäinen.

Myyräsykleissä on viime vuosikymmeninä havaittu muutamaan otteeseen huolestuttava ilmiö. Sykli on tällä aikavälillä hajonnut kahdesti, ja odotettua huippua ei ole esiintynyt. Myyräsyklien häiriintymisen lisääntyminen aiheuttaisi suuria vaikeuksia lukemattomille pohjoisen lajeille. Häiriön syytä ei toistaiseksi tunneta, mutta erään teorian mukaan lämpenevä ilmasto ohuen lumipeitteen kera saattaa olla avainasemassa.

Piekana käyttää myyriä pääasiallisena ravintonaan.©Sari Holopainen

Piekana käyttää myyriä pääasiallisena ravintonaan.©Sari Holopainen