Oi kuusipuu, ja lehväs uskolliset

Eläinetiikka yleistyi 1970-luvulla tehden päätelmän, että eläimet ovat kokevia yksilöitä. Eläimillä on siis tunteet, joten niitä koskevat eettiset säännöt. Toki eläinten sielullisuuteen oli uskottu osin jo sitä ennenkin; esimerkiksi antiikin aikana Pythagoras vältteli sielullisten eläinten syöntiä, ja oli siis kasvissyöjä.

Antiikin ajoista ja 1970-luvustakin on tultu paljon eteenpäin. Vain pari vuosikymmentä sitten selvisi, että sienet ovat itseasiassa lähempää sukua eläimille kuin kasveille. Nykytiede selvittelee jo kasvien aistien toimintaa.

Kasvin havaitessa vihollisen se voi puolustautua itse, varoittaa muita kasveja ja kutsua petohyönteisiä © Sari Holopainen

Kasvin havaitessa vihollisen se voi puolustautua itse, varoittaa muita kasveja ja kutsua petohyönteisiä © Sari Holopainen

Koska kasveilla ei ole hermostoa, ne eivät voi tuntea kipua kuten eläimet. Mutta ne selvästi reagoivat ympäristöön ja kokevat stressiä. Jos kasveja vahingoitetaan, ne reagoivat vapauttamalla kemikaaleja, siis ikään kuin ”itkevät”. Kasvit voivat viestiä keskenään näillä kemiallisilla aineilla joutuessaan kasvinsyöjän vahingoittamaksi. Erityyppisille kasvinsyöjille voi olla myös erilaisia varoituskemikaaleja. Lähellä olevat kasvit alkavat viestin saadessaan tuottaa puolustusaineita, jotta kasvinsyöjät jättäisivät ne rauhaan. Kasvien lähettämät kemialliset viestit tavoittavat myös petohyönteiset. Esimerkiksi tupakan havaitessa kiitäjäntoukan sylkeä, se vapauttaa petoluteita houkuttelevaa hätäkemikaalia.

Kasvit ovat yhteydessä toisiinsa myös juurten välityksellä. Eräässä kokeessa isoon havupuuhun injektoitiin radioaktiivisia hiilen isotooppeja. Tutkijat seurasivat isotooppien leviämistä, ja havaitsivat, että vanhat emopuut siirsivät ravinteita varjossa kasvaville pienemmille puille, myös omille jälkeläisilleen, kunnes ne olivat tarpeeksi isoja yltääkseen itse valoon. Yllättäen tutkijat löysivät myös sienirihmaston välityksellä käytävää vuodenajoista riippuvaa vaihtokauppaa ravinteista havupuiden ja lehtipuiden välillä.

Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan kasvit erottavat ympäristöstään vaarattomat värähtelyt, kuten sateen, vaarallisista värähtelyistä, joita esimerkiksi perhosentoukan liikkeet aiheuttavat. Kasvit voivat myös pumpata myrkkyaineita syötäviin lehtiin. Kasvit siis pystyvät ennakoimaan vaaraa ja reagoivat kun niitä vahingoitetaan. Vuosi sitten julkaistun tutkimuksen jälkeen lehdet julistivatkin otsikoissaan ”huonoja uutisia kasvissyöjille – kasvi kuulee milloin se aiotaan syödä ja puolustautuu”.

Joulukuusen tuoksu muuttuu olosuhteiden mukaan © Mia Vehkaoja

Joulukuusen tuoksu muuttuu olosuhteiden mukaan © Mia Vehkaoja

Jouluna moni tuo sisälle kuusen. Jouluun kuuluva kuusen tuoksukin on itseasiassa puun viestintää. Tuoksun aiheuttavat terpeenit, joiden koostumus muuttuu puun stressitilan mukaan. Puun hajuun vaikuttavat myös lämpötila, valo ja vuoden sekä vuorokauden aika. Huoneen nurkassa käydään siis koko ajan ahkeraa viestinvälitystä ympäristön kanssa.

Kaikkien joulupuiden kunniaksi vielä loppuun Topeliuksen Joulupuun laulu:

”Tuo tumma vuorten valtias oli isänäni
ja kankaan kaunis kanerva armaana äitinäni,
vaahtoisa virta veikkonani
ja sisko taivaan tähtönen, puut metsän ystäväni.

Ja kainalossa korpimaan mä kasvoin kaunihiksi,
ja metsän lampi laineillaan löi kuvan kauniimmmaksi,
mun tuikki tähti latvassain ja kuuhut paistoi oksallain,
kun lepäs tyynnä lahti.

Mä olin korven kaunistus ja uljuus metsämailla,
ei haitannunna ahtaus, en ystäviä vailla,
mun lauloi peippo latvassain, söi oravainen oksallain,
kun oli rauha mailla.

Mutt’ talvipäivän puhteella sai poika juurelleni.
Hän iski minuun katseensa, löi kirveen kuoreheni.
Mä kaaduin nuorna mättäälle, mä kaaduin riemuks’ toisille,
siks kaaduin mielelläni.

Mua herrastaloon vietihin,
se mulle outo retki.
Siell’ käärittihin silkkihin,
sain kultavaattehetkin.
Nyt olin metsän morsian,
sain kynttilöitä oksillein,
kun oli juhlahetki.

Vaan hetken kesti temmellys ja leikki juurellani,
tuo lapsiparven riemastus vei huolen rinnastani.
Mut ulos sitten heitettiin, pois silkit, kukat karsittiin
ja kullat oksiltani.

Pois, pois on kaikki ystäväin,
oi, nyt on kaikki toisin.
Jos juureheni metsähän
nyt jälleen päästä voisin!
Mä silloin muistin peippoain
ja korpimaista kotiain.
Oi, luulen että itkin.”  (Sakari Topelius, säv. Oskar Merikanto)

Rauhallista Joulua & Hyvää Uutta Vuotta 2016!

 

Lue lisää:

Marie Danielsson doctoral thesis 2011: Chemical Defence in Norway Spruce (pfd)

Tiede 11.9.2011 Kasvi näkee, haistaa, kuulee ja maistaa

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s