Kosteikot – vesiselkärangattomien valtakunta

Kosteikot ovat yksi maailman tärkeimmistä ja lajirikkaimmista ekosysteemeistä. Niiden on arvioitu olevan taloudellisesti maailman arvokkain elinympäristö. Ne lieventävät sekä tulvia että kuivuutta, puhdistavat muita vesistöjä sekä täyttävät pohjavesivarastoja, mutta ennen kaikkea ne tarjoavat elinympäristön lukuisille lajiryhmille, joista tärkein ja runsaslukuisin lajiryhmä ovat useiden tutkimusten mukaan vesiselkärangattomat.

Vesiselkärangattomia pidetään maailmanlaajuisesti makean veden ekosysteemien avainlajiryhmänä, koska ne ovat elintärkeitä niin vesi- kuin maaekosysteemien sekundaarituotannolle eli ravintoportaan (trofiatason) seuraavalle tasolle. Toisin sanoen vesiselkärangattomiin sitoutuu suurin osa seuraavan ravintoportaan hyödynnettävissä olevasta energiasta. Lisäksi mitä monimuotoisempi tämä yhteisö on, sitä enemmän biomassaa siihen sitoutuu.

Ravintona toimimisen lisäksi vesiselkärangattomat kierrättävät ravinteita (erityisesti typpeä, fosforia ja hiiltä) ja orgaanista (eloperäistä) ainesta sekä laiduntavat vesistöjen päällyskasvustoa, kuten mikro- ja rihmamaisia leviä. Vesiselkärangattomien laidunnus puolestaan kirkastaa vettä, mikä edesauttaa suurien kasvinsyöjäeläinplanktonien runsastumista.

Sukeltajakuoriaisten toukat (vasemmalla alhaalla toukkia, muut aikuisia sukeltajia) ovat kosteikkojen hurjia petoja. ©Sari Holopainen

Makean veden selkärangattomat ovat kehittyneet lukuisista pääjaksoista miljoonien vuosien kuluessa. Kaksisiipiset (Diptera) ovat runsain ja lajirikkain vesiselkärangatonryhmistä. Niihin kuuluvat kaikki kärpäset (Brachycera) ja sääsket (Nematocera). Yli 20 000 sääski- ja kärpäslajin toukkamuodot elävät ja kehittyvät makeassa vedessä. Kovakuoriaisten (Coleoptera) lajimäärä makeissa vesissä jää vain neljäsosaan kaksisiipisten lajimäärästä. Tutkijat uskovat, ettei huomattavaa osaa vesiselkärangatonlajeista ole edes vielä löydetty taikka määritetty.

Vesiselkärangatonyhteisöt ovat herkkiä monille elinympäristössä tapahtuville muutoksille ja häiriöille. Veden pysyvyys ja pedot ovat tärkeimmät vesiselkärangatonyhteisön koostumukseen vaikuttavista tekijöistä. Täysin pysyvissä vesistöissä selkärankaiset pedot, kuten kalat, ovat vesiselkärangattomien tärkein saalistaja. Toisaalta vesistöissä, jotka saattavat joinain vuosina kuivua, suuret petoselkärangattomat (esim. sukeltajakuoriaiset ja sudenkorentojen toukat) muodostavat suurimman uhan muille vesiselkärangattomille.

Vesiselkärangattomien merkitys maapallolle kasvaa mitä laajemmalla perspektiivillä sitä tarkastelemme. Yksittäisessä kosteikossa / makean veden vesistössä vesiselkärangattomat tarjoavat ravintoa lukuisille vedessä ja maalla eläville lajeille ja lajiryhmille. Ilman niitä moni laji olisi ahdingossa. Toisaalta kun siirrytään tarkastelemaan kosteikkoja ja makean veden vesistöjä kokonaisuutena, huomataan, että suurin osa niissä elävistä eläimistä kuuluu vesiselkärangattomiin. Ne siis käsittävät suurimman osan siellä elävistä eläimistä. Lopuksi tarkastellessamme maapalloa ja sen kaikkia elinympäristöjä eli ekosysteemejä, havaitsemme, että kosteikot itsessään ovat yksi tärkeimmistä ja lajirikkaimmista ekosysteemeistä koko maapallolla. Voisimmeko siis sanoa, että vesiselkärangattomat eivät ole vain kosteikkojen, vaan myös maapallon, valtiaita? Ainakin, jos tarkastelemme yksilö- ja lajilukumääriä.