Syökö laulujoutsen haapanan habitaatin?

Laulujoutsenen paluu on yksi suomalaisen luonnonsuojelun menestystarinoita. Vielä vähän aikaa sitten laulujoutsen oli harvinainen erämaiden lintu, mutta nyt sen toitotusta kuulee joka puolella Suomea. Joutsen on suuri lintu, ja tarvitsee paljon ravintoa. Joutsenet syövät erilaisia kasveja. Ne kaivavat järvien pohjasta juuria ja nyhtävät versoja. Esimerkiksi järvikortteen on huomattu olevan sille mieluisaa evästä.

Laulujoutsenen kanta on runsastunut viime vuosina reippaasti.

Järvikortteen seassa ruokailee muitakin lajeja. Esimerkiksi haapanapoikueet hakeutuvat järvikortteikkoon etsimään selkärangattomia. Aikaisemmin tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessa havaittiin järvikortteen kuitenkin olevan katoamassa niin suomalaisilta kuin ruotsalaisiltakin järviltä. Syytä tälle ei tiedetä, mutta yhdeksi mahdolliseksi syyksi on esitetty lisääntynyttä kortteen laidunnusta. Voimakkaasti runsastuneet laulujoutsenet kuluttavat kortekasvustoja tehokkaasti, joten senkin syyllisyyttä epäiltiin. Samaan aikaan haapana on vähentynyt huolestuttavasti.

Juuri julkaistu tutkimus hyödynsi 60 suomalaisella ja ruotsalaisella järvellä tehtyjä lintulaskentoja ja kasvillisuuskartoituksia 90-luvun alusta sekä vuodelta 2016. Tutkimuksen järvet kattavat boreaalista aluetta laajasti Ruotsin Skoonesta Suomen Lappiin. Tutkimuksen aikavälillä näkyy selvästi joutsenkannan kasvu. Tutkijat selvittivät, voisiko laulujoutsen olla haapanan taantumisen takana joutsenten myllätessä haapanoille mieluisaa kortehabitaattia. Tutkimuksessa käytettiin pariaikaisia laskentoja, joten mahdolliset poikueaikaiset muutokset eivät tulleet ilmi.

Joutsenet ovat laiduntajia, ja isoina lintuina ne tarvitsevat runsaasti kasveja selviytyäkseen.

Tutkimuksen mukaan laulujoutsenet tosiaan vaikuttivat suosineen kortteellisia järviä vielä 1990-luvulla, mutta enää tätä yhteyttä ei ole. Siinä missä joutsenten käyttämien järvien määrä on kasvanut kannan kasvun myötä, on kortejärvien määrä laskenut dramaattisesti. Joutsenella ja kortteen katoamisella järviltä ei kuitenkaan näyttäisi olevan yhteyttä, sillä kortetta on kadonnut myös niiltä järviltä, joilla joutsenia ei tutkimuksessa havaittu. Joillakin joutsenten valtaamilla järvillä korte on sen sijaan runsastunut.

Haapanan käyttämien järvien määrä on vähentynyt, mutta se ei ole ollut voimakkaampaa niillä järvillä, joille myös joutsenet ovat tulleet. Itseasiassa haapana ja joutsen näyttäisivät käyttävän samoja järviä, joten niiden välillä on positiivinen korrelaatio. Vaikka haapanan on todettu suosivan kortteisia järviä, haapanoiden katoaminen järviltä ei myöskään näyttäisi olevan yhteydessä kortteen katoamiseen. Vaikka haapana siis näyttäisi ensisijaisesti käyttävän kortejärviä, se pystyy hyödyntämään myös muitakin järviä. Toisaalta tutkijat spekuloivat sillä, että tutkimuksessa ei tarkasteltu kriittistä poikueaikaa, jolloin kortteen tarjoamat mahdollisuudet ravinnonhankintaan olisivat erityisen tärkeitä.

Lue lisää:

Pöysä et al. 2017. Recovering Whooper Swans do not cause a decline in Eurasian Wigeon via their grazing impact on habitat. Journal of Ornithology.

Pöysä et al. 2017. Habitat associations and habitat change: seeking explanation for population decline in breeding Eurasian wigeon Anas penelope. Hydrobiologia.

Blogiteksti: Häviää haapana, katoaa korte

Mainokset

Villihevoset palaavat Eurooppaan

Tammikuussa 2015 tapahtui Tšekeissä historiallinen luontoonpalautus, kun lauma pitkäharjaisia exmoorinponeja vapautettiin Milovicessa Tšekeissä. Villihevosten palauttamista on luonnehdittu jopa yhdeksi tärkeimmistä tapahtumista eurooppalaisen luonnonsuojelun historiassa, sillä hevosten laidunnuksen toivotaan ylläpitävän harvinaisiksi käyneitä aroja ja niittyjä.

Kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Exmoorinponi

Exmoorinponit polveutuvat pienistä eurooppalaisista villihevosista. Kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Exmoorinponi

 Aikoinaan villihevosia laidunsi yleisesti Euroopan aroilla ja niityillä, mutta ihmisen toimien takia villihevoset katosivat. Viimeiset havainnot täysin villeistä hevososista ovat niinkin läheltä kuin 1700-1800 luvuilta Itä-Euroopasta. Ilman laidunnusta arot ja niityt kasvavat umpeen ja metsittyvät. Samalla kärsivät niistä riippuvaiset eläimet sekä lukemattomat kasvilajit. Suuria kasvinsyöjiä voidaankin kutsua avainlajeiksi, sillä niiden laidunnus ylläpitää kokonaisia ekosysteemejä. Englantilaisia exmoorinponeja on käytetty jo aikaisemmin menestyksekkäästi Saksassa yhdessä alkuhärkien kanssa ylläpitämään luonnoltaan monimuotoisia, mutta harvinaisiksi käyneitä hakamaita. Ponien ja härkien laidunnuksessa on pyritty jäljittelemään historiallista laidunnuspainetta, eli eläinten tiheydet hakamailla ovat paljon matalammat kuin nykyaikaisessa maataloudessa. Suurien kasvinsyöjien käyttämisen toivotaan myös lisäävän suuren yleisön kiinnostusta aiheeseen ja tuottavan sosiaalisesti kestäviä luonnonsuojeluratkaisuja.

Vanhakantaiset englantilaiset

Mongolianvillihevosta eli prezewalskinhevosta pidetään yleisesti maailman ainoana puhtaana villihevosena. Mongolianvillihevoset hävitettiin luonnosta 1960-luvulle tultaessa, mutta tämä hevosen alalaji säilyi eläintarhoissa, ja pitkäjänteisten palautustoimien ansiosta hevoset vaeltavat taas Mongolian aroilla. Lisäksi mongolianvillihevosia on istutettu alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle, myös Eurooppaan. Alkuperäinen eurooppalainen villihevonen edusti kuitenkin mongolianvillihevosta merellisempään ilmastoon sopeutunutta tyyppiä. Toisin kuin kuivempien alueiden hevoslajeilla (esim. mongolianvillihevosilla ja seeproilla), merellisen ilmaston hevosille oli kehittynyt tuuhea harja todennäköisesti sateensuojaksi. Euroopassa villihevosia oli isompi ja pienempi versio. Hevosten sukupuuta on selvitelty perusteellisesti, ja sekä geeni- että fossiiliaineistoon perustuen exmoorinponit on todettu hyvin samanlaisiksi kuin historialliset eurooppalaiset pienet hevoset. Muualla Euroopassa hevoset hävisivät tai sekoittuivat kesyhevosiin, mutta Englannin Exmoorissa säilyi eristäytyneenä hyvin alkukantainen villihevospopulaatio. Tosin exmoorinponienkin säilyminen oli pienestä kiinni, sillä toisen maailman sodan takia ponit olivat kuolla sukupuuttoon ja sodan jälkeen poneja oli jäljellä enää 50. Exmoorinponien kanta on sittemmin kasvanut ja mahdollistaa nyt sen, että villihevoset voidaan vielä palauttaa laiduntamaan Manner-Euroopan aroille.

Uutinen hevosten vapauttamisesta:

European Wildlife: Historical event: wild horses are returning to Central Europe after centuries

Exmoorinponeista:

Hovens H. & Rijkers T. 2013: On the origins of the Exmoor pony: did the wild horse survive in Britain? Lutra 56: 129-136

Gerken B. & Sonnenburg H. 2002: Landscape development and species protection in woodlands, forests and pastures using large herbivores. Pasture Landscapes and Nature Conservation 285-301