Massoittain myyriä kolmen vuoden välein

Harmaakuvemyyrä (Myodes rufocanus) ©Sari Holopainen

Harmaakuvemyyrä (Myodes rufocanus) ©Sari Holopainen

Elokuinen Lapin vaellus sai minut pohtimaan myyriä. Niitä pieniä viikareita oli aivan joka paikassa. Öisin ne iloisesti (tai kostonhimoisesti) jyrsivät rinkkojamme ruoan toivossa. Autiotupien kämppäkirjojen mukaan moni retkeilijä oli kokenut meitä ikävämmän kohtalon: kahden rinkkaan myyrät olivat onnistuneesti jyrsineet reiät ja erään pähkinäpussi katosi myyrän syötyä itsensä teltasta läpi.

Palattuamme Etelä-Suomessa tajusin, ettei myyristä näy karvaakaan missään. Miksi? Mitä myyräsykli oikeastaan tarkoittaa, miten se toimii, ja miksi myyräkannat ajoittain romahtavat? Ja millä tavoin sykli vaikuttaa muihin eläimiin?

Myyrä voi saavuttaa sukukypsyyden jopa kolmen tai neljän viikon ikäisenä, lajista riippuen. Nopea aikuistuminen, suuret pesuekoot ja useampi pesue saman lisääntymiskauden aikana mahdollistavat myyrien massiiviset esiintymiset(tätä kutsutaan syklin huipuksi). Tällöin myös pienpetojen (esim. kärpän Mustela erminea) ja lumikon Mustela nivalis) määrät lähtevät kasvamaan, jolloin myyräpopulaatio vuorostaan romahtaa kuolleisuuden lisääntyessä. Sykli kestää kolmesta viiteen vuotta Pohjois-Euroopassa, mutta ei kulje samassa tahdissa kaikkialla. Tämän vuoksi myyriä on nyt Lapissa miljoonapäin, samalla kun Etelä-Suomen kannat romahtivat jo viime talvena ja ovat nyt todella alhaalla.

Myyräkannat vaihtelevat vuosittain. Kuvaaja Hannu Pietiäinen.

Myyräkannat vaihtelevat vuosittain. Kuvaaja Hannu Pietiäinen.

Myyrät ovat äärimmäisen tärkeää ravintoa monelle petoeläimelle. Vaelluksen aikana näimme hiiripöllön (Surnia ulula) ja useita piekanoja (Buteo lagopus). Joka puolella oli kärppien ja lumikkojen ulostetta. Tunturipöllöä (Bubo scandiacus) emme harmi kyllä nähneet, vaikka olosuhteet olivatkin otolliset. Nämä ovat kaikki lajeja, joiden elämänkiertoon myyräkannat vaikuttavat. Ne tuottavat suuren määrän jälkikasvua myyrärikkaina vuosina. Huonoina myyrävuosina lisääntyminen saattaa puolestaan romahtaa olemattomaksi. Moni tiukasti myyriä syövä pöllölaji on nomadinen, eli vaeltaa suuria välimatkoja varmistaakseen olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jotkin pöllölajit taas ovat paikkauskollisia, kuten lehtopöllö (Strix aluco), eivätkä kulje ruoan perässä. Etenkin näille lajeilla myyräsykli ei vaikuta ainoastaan lisääntymismenestykseen tai pesuekokoon, vaan myös pesivien parien määrään kokonaispopulaatiossa, pesimisen alkamisajankohtaan ja jopa nuoren pöllön elinodotteeseen ja elämänlaatuun. Esimerkkinä: myyräsyklin vaihe pöllön ensimmäisen elinvuoden aikana korreloi sen aikuisena kantaman loiskuorman kanssa. Myyräsykli määrittää myös minkä ikäisenä paikkauskollinen pöllö kykenee pesimään ensimmäisen kerran (eli yhden vai kahden vuoden ikäisenä), koska pöllönaaraat eivät lisäänny jos niiden terveydentila on liian heikko.

Myyräsyklin vain vaikuttaa pöllöjen pesintään ja poikasten selviytymiseen. Kuvaaja Hannu Pietiäinen.

Myyräsyklin vain vaikuttaa pöllöjen pesintään ja poikasten selviytymiseen. Kuvaaja Hannu Pietiäinen.

Myyräsykleissä on viime vuosikymmeninä havaittu muutamaan otteeseen huolestuttava ilmiö. Sykli on tällä aikavälillä hajonnut kahdesti, ja odotettua huippua ei ole esiintynyt. Myyräsyklien häiriintymisen lisääntyminen aiheuttaisi suuria vaikeuksia lukemattomille pohjoisen lajeille. Häiriön syytä ei toistaiseksi tunneta, mutta erään teorian mukaan lämpenevä ilmasto ohuen lumipeitteen kera saattaa olla avainasemassa.

Piekana käyttää myyriä pääasiallisena ravintonaan.©Sari Holopainen

Piekana käyttää myyriä pääasiallisena ravintonaan.©Sari Holopainen

Mainokset

Helmipöllöjen lisääntymisen haasteet: myyrät ja maatalousmaat

Elinympäristön muuttuminen ja katoaminen ovat maailmanlaajuisesti suurimpia uhkia luonnon monimuotoisuudelle ja elinvoimaisille populaatioille. Elinikäinen lisääntymismenestys on hyvä mittari määrittämään ympäristön vaikutuksia eliöiden lisääntymiseen. Elinikäisessä lisääntymismenestyksessä yhdistyvät lisääntyminen ja selviytyminen. Boreaalisissa metsissä eniten muutoksia metsiin aiheuttavat maa- ja metsätalous.

Helmipöllöt (Aegolius funereus) elävät boreaalisissa metsissä, joissa niiden reviiri on laajuudeltaan noin 200–500 hehtaaria. Helmipöllöt ovat muiden pöllöjen tavoin yöaktiivisia petolintuja, joiden pääasiallinen ravinto koostuu pikkujyrsijöistä, erityisesti myyristä. Helmipöllöt pesivät koloihin tai ihmisen rakentamiin pönttöihin. Sekä koiras että naaras osallistuvat jälkeläisten hoitoon. Pöllöt ovat yleensä hyvin paikkauskollisia, mutta helmipöllönaaraat vaeltavat lisääntymiskausien välissä ravintoa etsien. Helmipöllökoiraat puolestaan jäävät reviirilleen, sillä hyvän pesäkolon löytäminen on hankalaa. Yleensä pöllöpari pesii kerran lisääntymiskautena.

Helmipöllö (Aegolius funereus) on Suomen yleisin pöllölaji. © Sari Holopainen

Helmipöllö (Aegolius funereus) on Suomen yleisin pöllölaji. © Sari Holopainen

Helmipöllökoiraiden elinikäistä lisääntymismenestystä parantaa reviiri, joka koostuu enimmäkseen kaikenikäisestä metsästä ja vain vähän maatalousmaasta. Huonoina myyrävuosina maatalousmaan vaikutus kasvaa, heikentäen lisääntymismenestystä tuona lisääntymiskertana. Toisaalta lisääntymismenestystä parantaa vanhan metsän esiintyminen reviirillä. Mitä enemmän reviirillä on vanhaa metsää, sitä useammin pöllö pystyy lisääntymään. Vanhat metsät tarjoavat paremmin suojaa pedoilta sekä paremmat metsästysmaastot. Vanhat metsät siis parantavat helmipöllöjen lisääntymistä ja eloonjäämistä.

Pöllöjen pääravinnonlähteen, myyrien, vaihtelut vaikuttavat pöllöjen elinikäiseen lisääntymismenestykseen. Myyräkantojen vaihtelut ajoittuvat pöllöjen pesimisen kannalta kriittiseen vaiheeseen. Huonoina myyrävuosina myyräkannat ovat alimmillaan juuri pöllöjen lisääntymisaikaan. Oikeastaan kannat ovat vielä suhteellisen korkealla lisääntymiskauden alussa, mutta laskevat dramaattisesti kesäksi, jolloin on kuoriutuneiden poikasten ruokinta-aika. Ravinnon vaihtelevuus vaikuttaa sekä aikuisten että poikasten eloonjäämiseen.

Kun helmipöllökoiras aloittaa ensimmäisen lisääntymisensä myyräkantojen ollessa kasvussa, paranee sen elinikäinen lisääntymismenestys huomattavasti. Toisaalta ensimmäinen lisääntyminen usein epäonnistuu, mikäli se sattuu ajoittumaan myyräkantojen romahdukseen. Helmipöllökoiraat pyrkivät kuitenkin välttämään lisääntymisen aloittamista huonoina myyrävuosina, ja mieluummin siirtävät aloittamisen seuraavaan vuoteen.

Myyräkantojen kasvuvaihe on siis elintärkeä tekijä helmipöllöjen lisääntymisessä. Se vaikuttaa sekä lisääntymisen aloittamiseen että sekä aikuisten että poikasten selviytymiseen. Myös muiden boreaalisten pöllölajien elinikäistä lisääntymismenestystä voidaan ennustaa myyräkantojen syklisyyden avulla.