Kosteikot – vesiselkärangattomien valtakunta

Kosteikot ovat yksi maailman tärkeimmistä ja lajirikkaimmista ekosysteemeistä. Niiden on arvioitu olevan taloudellisesti maailman arvokkain elinympäristö. Ne lieventävät sekä tulvia että kuivuutta, puhdistavat muita vesistöjä sekä täyttävät pohjavesivarastoja, mutta ennen kaikkea ne tarjoavat elinympäristön lukuisille lajiryhmille, joista tärkein ja runsaslukuisin lajiryhmä ovat useiden tutkimusten mukaan vesiselkärangattomat.

Vesiselkärangattomia pidetään maailmanlaajuisesti makean veden ekosysteemien avainlajiryhmänä, koska ne ovat elintärkeitä niin vesi- kuin maaekosysteemien sekundaarituotannolle eli ravintoportaan (trofiatason) seuraavalle tasolle. Toisin sanoen vesiselkärangattomiin sitoutuu suurin osa seuraavan ravintoportaan hyödynnettävissä olevasta energiasta. Lisäksi mitä monimuotoisempi tämä yhteisö on, sitä enemmän biomassaa siihen sitoutuu.

Ravintona toimimisen lisäksi vesiselkärangattomat kierrättävät ravinteita (erityisesti typpeä, fosforia ja hiiltä) ja orgaanista (eloperäistä) ainesta sekä laiduntavat vesistöjen päällyskasvustoa, kuten mikro- ja rihmamaisia leviä. Vesiselkärangattomien laidunnus puolestaan kirkastaa vettä, mikä edesauttaa suurien kasvinsyöjäeläinplanktonien runsastumista.

Sukeltajakuoriaisten toukat (vasemmalla alhaalla toukkia, muut aikuisia sukeltajia) ovat kosteikkojen hurjia petoja. ©Sari Holopainen

Makean veden selkärangattomat ovat kehittyneet lukuisista pääjaksoista miljoonien vuosien kuluessa. Kaksisiipiset (Diptera) ovat runsain ja lajirikkain vesiselkärangatonryhmistä. Niihin kuuluvat kaikki kärpäset (Brachycera) ja sääsket (Nematocera). Yli 20 000 sääski- ja kärpäslajin toukkamuodot elävät ja kehittyvät makeassa vedessä. Kovakuoriaisten (Coleoptera) lajimäärä makeissa vesissä jää vain neljäsosaan kaksisiipisten lajimäärästä. Tutkijat uskovat, ettei huomattavaa osaa vesiselkärangatonlajeista ole edes vielä löydetty taikka määritetty.

Vesiselkärangatonyhteisöt ovat herkkiä monille elinympäristössä tapahtuville muutoksille ja häiriöille. Veden pysyvyys ja pedot ovat tärkeimmät vesiselkärangatonyhteisön koostumukseen vaikuttavista tekijöistä. Täysin pysyvissä vesistöissä selkärankaiset pedot, kuten kalat, ovat vesiselkärangattomien tärkein saalistaja. Toisaalta vesistöissä, jotka saattavat joinain vuosina kuivua, suuret petoselkärangattomat (esim. sukeltajakuoriaiset ja sudenkorentojen toukat) muodostavat suurimman uhan muille vesiselkärangattomille.

Vesiselkärangattomien merkitys maapallolle kasvaa mitä laajemmalla perspektiivillä sitä tarkastelemme. Yksittäisessä kosteikossa / makean veden vesistössä vesiselkärangattomat tarjoavat ravintoa lukuisille vedessä ja maalla eläville lajeille ja lajiryhmille. Ilman niitä moni laji olisi ahdingossa. Toisaalta kun siirrytään tarkastelemaan kosteikkoja ja makean veden vesistöjä kokonaisuutena, huomataan, että suurin osa niissä elävistä eläimistä kuuluu vesiselkärangattomiin. Ne siis käsittävät suurimman osan siellä elävistä eläimistä. Lopuksi tarkastellessamme maapalloa ja sen kaikkia elinympäristöjä eli ekosysteemejä, havaitsemme, että kosteikot itsessään ovat yksi tärkeimmistä ja lajirikkaimmista ekosysteemeistä koko maapallolla. Voisimmeko siis sanoa, että vesiselkärangattomat eivät ole vain kosteikkojen, vaan myös maapallon, valtiaita? Ainakin, jos tarkastelemme yksilö- ja lajilukumääriä.

Sammakot rakastavat majavakosteikoita

Sammakkoeläimet ja kosteikot katoavat kiihtyvään tahtiin maailmanlaajuisesti. Viimeisen sadan vuoden aikana noin puolet maailman kosteikoista ja kaksi kolmasosaa Euroopan kosteikoista on tuhoutunut. Samaan aikaan 23 % Euroopan sammakkoeläimistä on uhanalaisia. Kosteikkoluonnon pelastajan roolissa on varsinkin pohjoisella pallonpuoliskolla toiminut majava (Castor sp.). Majavat metsästettiin 1800-luvun lopulla miltei sukupuuttoon niin Euraasiassa kuin Pohjois-Amerikassa. Sittemmin majavakannat ovat alkaneet elpyä liikametsästyksestä.

Ekosysteemi-insinööreiksikin tituleeratut majavat rakentavat uusia kosteikkoja boreaaliselle alueelle. Majavien rakentamat padot tuottavat hyvin omalaatuisen ympäristön. Pato nostattaa veden vesistöä ympäröivään metsään, jolloin rannan läheinen puusto kuolee hapen puutteeseen. Majava-altaat ovatkin tyypillisesti avoimia ja aurinkoisia. Tulva myös huuhtoo maalta paljon hajoavaa kasviainesta vesistöön, mikä hyödyttää lukuisia selkärangattomia, kuten vesikirppuja ja sukeltajia.

Selkärangattomien lisäksi majava-altailla esiintyy myös monipuolisempi sammakkolajisto kuin muilla lähellä olevilla vesistöillä. Lisäksi sammakoiden yksilömäärät ovat korkeammat majava-altailla. Suomessa esiintyy vain kolme alkuperäistä sammakkolajia (tavallinen sammakko eli ruskosammakko, viitasammakko ja rupikonna), ja niitä kaikkia tavataan majava-altailla. Viitasammakko (Rana arvalis) suosii boreaalisella alueella majava-altaita, joissa myös ruskosammakkoa (Rana temporaria) on runsaasti. Rupikonna (Bufo bufo) puolestaan viihtyy syvemmissä vesistöissä kuin kaksi edellä mainittua, mutta koska majava-altailla on sekä matalampia että syvempiä osia, viihtyy se normaalien järvien lisäksi myös majava-altailla.

Ruskosammakko (Rana temporaria) esiintyy majavan luomilla kosteikoilla runsaslukuisena. © Mia Vehkaoja

Ruskosammakko (Rana temporaria) esiintyy majavan luomilla kosteikoilla runsaslukuisena. © Mia Vehkaoja

Majava-altaat tarjoavat erinomaisen elinympäristön sammakoille. Matala ja lämmin vesi kiihdyttää niiden nuijapäiden kuoriutumista ja muodonmuutosta. Runsas vesikasvillisuus puolestaan toimii kudun kiinnityspaikkana sekä antaa suojaa petoja vastaan. Kasvi- ja eläinplanktonin sekä vesiselkärangattomien runsaus tarjoaa ravintoa niin nuijapäille kuin aikuisille sammakoille. Lisäksi majava-altailla löytyy sammakoille hyviä talvehtimispaikkoja, koska ne harvemmin jäätyvät pohjaa myöten.

Majavakosteikkojen kasvillisuus on vaihtelevaa ja monipuolista. Sammakoille runsas kasvillisuus antaa suojaa saalistajia, kuten kaloja, vastaan. © Mia Vehkaoja

Majavakosteikkojen kasvillisuus on vaihtelevaa ja monipuolista. Sammakoille runsas kasvillisuus antaa suojaa saalistajia, kuten kaloja, vastaan. © Mia Vehkaoja

Sammakot hyötyvät majavan toimista hyvin moninaisesti. Majava sekä luo paremman elinympäristön lisääntymiselle ja selviytymiselle että takaa runsaan ravinnon. Sammakot eivät kuitenkaan ole ainoa ryhmä, joka hyötyy majavan toiminnasta. Majava-altaat runsastuttavat myös sorsia, lepakoita, tikkoja sekä monia selkärangattomia. Tulevaisuudessa majavaa voitaisiin hyödyntää kosteikkojen ennallistamisessa sekä sammakoiden suojelussa.