Elinympäristöjen muutokset uhkaavat sorsakantoja sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa

Pan European Duck Symposion raportti, osa 2, populaatiot

Pan European Duck Symposion kahden ensimmäisen päivän avauspuheen pitäjät tulivat Pohjois-Amerikasta ja käsittelivät sorsien populaatiodynamiikkaa. Utahin Yliopiston apulaisprofessori David Koons esitteli uuden sukupolven menetelmiä populaatiodynamiikan tutkimiseen. Paikkatietojärjestelmiä käyttäen nykyisin vallitsevasta paikallisen tason tutkimuksesta voidaan siirtyä luontevasti laajojen mittakaavojen tutkimukseen. Koons puhui myös mahdollisuuksista vähentää vääristymien vaikutusta yhdistämällä erilaisia populaatioparatmetrejä. Koons kertoi tutkimuksestaan, jossa he olivat pilkkoneet pikkulapasotkan lisääntymisparametrit vuositasolle löytääkseen syyn lajin huolestuttavalle vähenemiselle. Yksittäisistä parametreista syitä kannanlaskuun ei löytynyt, mutta uusi menetelmä osoitti populaation toipumisvuosien kadonneen. Lajin populaatiot olivat ennenkin vaihdelleet, mutta aikaisemmin laskua seurasi aina toipuminen. Toipumisvuosien kadottua kanta vähenee vääjäämättä.

David Koons Utahin yliopistosta

Dosentti Robert Clark Saskatchewan yliopistosta esitteli ilmastonmuutoksen vaikutuksia Amerikan sorsapopulaatioihin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat nähtävissä jo nyt. Esimerkiksi Kanadassa lumipeite on ohentunut enemmän kuin rohkeimmatkaan ennusteet olettivat. Kuivat jaksot ovat yleistyneet, mikä vaikuttaa sorsien elinympäristöjen määrään ja laatuun. Kosteikkojen koon on jo tutkimuksissa havaittu pienentyneen ja niiden ravintoverkko on muuttunut. Kevään ajoittumisen muutoksille näyttäisivät olevan erityisen alttiita myöhään pesivät lajit, kuten sotkat. Sen sijaan aikaisin pesivät lajit, kuten telkät, näyttävät sietävän muutoksia paremmin.

Robert Clark Saskatchewan yliopistosta

Michael Johnsonilla oli myös vakavaa kerrottavaa. Hän esitteli Pohjois-Amerikan sorsatehtaan, preerian kehitystä nykyisenlaiseksi tuotantoalueeksi. Maanviljely oli muutama vuosikymmen sitten monin paikoin kannattamatonta, joten preerialle syntyi peltojen tilalle valtavasti ruohomaita sorsien pesimäympäristöiksi. Ruohomaiden lisääntymisen jälkeen preerialle sattui myös useita kosteita vuosia, mikä lisäsi alueen kosteikon määriä ja sitä mukaa sorsakanta vahvistui. Vielä yksi hyppäys sorsamääriin saatiin kojoottien tehtyä paluun preerialle, jolloin sorsia saalistaneiden kettujen määrä romahti. Nykyiset luonnonhoitajat ovat Johnsonin mukaan tottuneet korkeisiin sorsakantoihin. Hän kuitenkin huomautti, että viime vuosina ruohomaat on otettu hyvin tehokkaasti takaisin maanviljelyn käyttöön. Vain pieni osa ruohomaista ja kosteikoista on suojeltu. Johnson vaikuttikin skeptiseltä preerian sorsapopulaatioiden tulevaisuuden suhteen. Koska samaan aikaan metsästäjien määrä vähenee, mahdollisuudet kerätä varoja luonnonhoitoon heikkenevät.

Pohjois-Atlantin oskillaation (NAO) vaikutusta sorsien populaatiodynamiikkaan tarkasteltiin monessa tutkimuksessa. Sari Holopainen kertoi tavin poikuetuoton Suomessa vaihtelevan talviaikaisen NAO-indeksin mukaan. Todennäköisesti vaikutus tulee pesimäalueella vallitsevien hyvien olosuhteiden takia positiivisen NAO-indeksin aikana. Positiivinen NAO tuottaa kevättulvia, jolloin ravintorikkaat kausikosteikot täyttyvät vedestä ja toimivat tavin pesimäympäristöinä. Anthony Fox esitteli tutkimustaan haapanan lisääntymismenestyksestä. Foxin mukaan haapanankin menestys on riippuvainen NAO-indeksistä, mutta kesäaikaisesta. Lisäksi haapanalla näyttäisi olevan lisääntymisessä tiheysriippuvuutta.

Kausikosteikot saattavat täyttyä vain joinakin vuosina © Sari Holopainen

Suomessa havaittu monien sorsalajien väheneminen ei koske pelkästään rehevien sisävesien lajeja, vaan myös jotkin merilajit, kuten haahka ovat vähentyneet. Lasse Kurvinen esitteli dramaattisia kuvaajia haahkakolonioiden pienenemisestä Suomen rannikolla. Varsinkin suuret koloniat ovat hävinneet. Ilmeisesti ainakin koloniakohtaiseen vaihteluun on vaikuttanut merikotkan aiheuttama saalistuspaine.

Symposiossa saimme kuulla myös joitakin esityksiä metsästyssaaliin tutkimisesta. Kanadalainen Michel Gendron esitteli maansa kaksivaiheista mallia, jossa metsästäjille tehdään sekä laaja kysely että pienemmässä mittakaavassa siipinäytekeräys. Kyselytutkimuksella selvitetään metsästäjien jahtiaktiivisuutta sekä metsästettäviä lajeja. Siipi- ja pyrstönäytekeräyksellä tarkastellaan metsästettävien lajien ikä- ja sukupuolijakaumaa. Venäläinen Alexander Solokha kertoi, että Venäjällä seurataan metsästyssaalista pyytämällä metsästäjiä lähettämään valokuvia saalistaan. Metsästäjien lajituntemus on Venäjällä heikolla tasolla, ja siksi syksyisin toteutettavassa saaliskyselyssä vesilinnut on jaettu vain karkeasti sorsiin ja hanhiin.

Elinympäristöjen muutokset uhkaavat sorsakantoja sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa

Pan European Duck Symposion raportti, osa 1, kosteikot

Järjestyksessään neljäs Pan European Duck Symposium (PEDS4) järjestettiin Hangossa 7.-11.4. Kokoukseen eurooppalaisten lisäksi osallistuneet pohjoisamerikkalaiset ja afrikkalaiset tutkijat sekä luonnonhoitajat käsittelivät laajasti aiheita sorsien elinympäristöjen hoidosta sekä muutoksesta kantojen kehitykseen ja seurantaan. Monissa puheissa sekä postereissa kiinnitettiin huomiota sorsakantojen vähenemiseen.

Mikael Kilpi (Aronia) ja Aleksi Lehikoinen (Luomus) avasivat neljännen Pan European Duck Symposion Hangossa © Sari Holopainen

Alkupuheessaan riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi Suomen riistakeskuksesta toi esille kansainvälisen yhteistyön sorsakantojen hoidossa. Siinä missä vaikkapa metsäkanalintukantoja voidaan hoitaa hyvin paikallisella tasolla, muuttavat sorsat elinympäristöt löytyvät usein monen valtion alueelta. Tehokas kantojen hoito vaatisi yhteistyötä yli rajojen. Suomessa olisi huolehdittava hyvälaatuisten pesimäympäristöjen olemassaolosta.

Riistakeskuksen Mikko Alhainen esittelikin EU-rahoitteisen Kotiseutukosteikko Life+ hankkeen hienoja tuloksia. Hankkeen tavoitteena oli kannustaa palauttamaan kuivattuja kosteikkoja sekä perustamaan uusia. Hankkeessa tavoiteltiin kustannustehokkuutta pitämällä byrokratia kevyenä ja luottamalla maanomistajien toimiin. Hankkeen tukemana kosteikkojen perustaminen oli mahdollista jopa alle vuodessa, ideasta valmiiseen kosteikkoon. Vuonna 2015 valmiina on 44 mallikosteikkoa sekä joukko mallien innoittamina syntyneitä kosteikkoja. Sorsat ovat löytäneet kosteikot hyvin ja kosteikkojen hoitoa ohjeistetaan edelleen laadun varmistamiseksi.

Monien sorsalintujen kannat ovat laskeneet Suomessa. Erityisesti alamäessä ovat rehevillä järvillä pesivät lajit, ja vähemmän ovat laskeneet karujen järvien lajit. Järvien umpeenkasvua, esimerkiksi järviruon täyttäessä vesitilan, on epäilty syyksi huoneen menestymiseen rehevillä järvillä.

Järvien rehevyys on sorsille yleensä hyödyksi. Rehevillä vesillä ravintoverkot ovat tuottoisia ja siis myös sorsien ravinto, selkärangattomat eläimet sekä kasvien siemenet ovat runsaasti saatavilla. Niin kutsutut lintuvedet, joilla sorsalajirunsaus on korkeimmillaan, ovatkin yleensä reheviä ja matalia järviä. Sorsat kuitenkin tarvitsevat myös avovettä. Paras suhde kasvillisuuden ja avoveden välillä onkin puolet ja puolet.

Järvien umpeenkasvua voidaan ehkäistä monin tavoin. Uudessa tutkimuksessa vertailtiin eri menetelmien tehokkuutta kustannusten ja toisaalta monimuotoisuusvaikutusten kannalta. Vaikka kaikki toimenpiteet (laidunnus, niitto ja ruoppaus) olivat hyödyllisiä linnuille, niiden kustannustehokkuudessa ja vaikutuksessa oli eroja. Kaikkien tehokkaimmaksi keinoksi havaittiin laidunnus. Rantaniityillä laiduntavat lehmät siirtävät biomassaa järvestä pois. Osa palautuu alueelle lannan mukana, mutta lannalla havaittiin olevan toisaalta joitakin lintulajeja hyödyttävä vaikutus. Jotkin lintulajit eivät esimerkiksi hyötyneet niitosta, vaikka se toimenpiteenä vastaakin jossain määrin laidunnusta. Ilmeisesti lanta ylläpitää parempaa lintujen ravinnoksi kelpaavaa hyönteiskantaa. Ruoppaus oli kallista ja vieläpä epätehokasta. Ainoa linturyhmä, joka ei hyötynyt hoitotoimenpiteistä, olivat kalaa syövät sorsat, kuten koskelot. Ilmeisesti lajien näköön perustuva saalistus kärsii veden samentuessa väliaikaisesti hoitotoimenpiteiden jälkeen. Kuitenkin yleisesti linnut hyötyivät ja toimenpiteet olivat ilahduttavasti hyödyllisiä myös uhanalaisille lajeille.

Vesistöjen kunto huolestutti symposion osallistujia. Sorsien lisäksi muutkin lajit kärsivät. Seppo Leinosen ajankohtainen piirros PEDSin posterisessiosta.