Majava – kosteikkoluontomme pelastaja

Sukupuuton partaalta toipunut majava (Castor sp.) palasi kosteikkoluontomme pelastajaksi. Kosteikkojemme katoamisen taustalla on kaksi merkittävää tapahtumaa: majavan sukupuutto sekä laajamittaiset ojitukset. Majavan rakentamat padot ovat tuottaneet Eurooppaan viimeisen 70 vuoden aikana lähes 1 000 neliökilometriä kosteikkoja.

 

Kaikki alkaa tulvan noususta. Rantametsään noussut vesi huuhtoo maa-ainesta ja kasvillisuutta vesistöön. Vesistön orgaanisen hiilen määrä nousee erityisesti kolmena ensimmäisenä tulvavuotena, ja alkaa tämän jälkeen vähitellen palata alkuperäiseen tasoonsa. Orgaanisen hiilen määrän kasvu edesauttaa vaiheittain koko kosteikon ravintoverkkoa alkaen planktoneista ja selkärangattomista, päättyen sammakkoihin, lintuihin sekä nisäkkäisiin.

 

Majavakosteikot ovatkin sammakoille varsinaisia paratiiseja. Runsas matalan veden osuus luo sopivia kutu- ja poikasten kasvuympäristöjä. Matala vesi lämpiää nopeasti, ja näin kiihdyttää nuijapäiden kuoriutumista ja kasvua. Majavakosteikoilla riittää myös runsaasti ravintoa. Orgaanisen hiilen määrän kasvu kosteikolla on lisännyt nuijapäiden ravintoa: planktonia ja alkueläimiä, sekä aikuisten sammakoiden ravintoa: selkärangattomia. Lisäksi rehevä vesikasvillisuus luo piilopaikkoja saalistajilta niin nuijapäille kuin aikuisillekin sammakoille.

Majavakosteikot ovat ihanteellisia sammakoiden lisääntymispaikkoja. Lämmin vesi kiihdyttää munien ja nuijapäiden kehitystä sekä vesikasvillisuus suojaa pedoilta. © Mia Vehkaoja

Majavakosteikot ovat ihanteellisia sammakoiden lisääntymispaikkoja. Lämmin vesi kiihdyttää munien ja nuijapäiden kehitystä sekä vesikasvillisuus suojaa pedoilta. © Mia Vehkaoja

Maalle noussut tulva yhdessä majavan kanssa tappaa rannan puustoa. Lahopuu onkin nykyään katoava luonnonvara Suomen metsissä. Keskiarvollisesti Suomen metsät sisältävät vain 10 kuutiota lahopuuta hehtaarilla. Majavan toiminnan seurauksena maisemaan syntyy lahopuuta 7-kertaa enemmän. Majavan tuottama lahopuu on lisäksi hyvin monipuolista. Metsän muina luontaisina häiriöinä metsäpalot ja tuuli tuottavat pääasiassa kahden tyyppistä lahopuuta: pystyyn kuollutta paksua puuta sekä paksua maapuuta. Majavan toiminta puolestaan tuottaa sekä pystyyn kuollutta että maapuuta, jotka vaihtelevat huomattavasti ympärysmitaltaan. Myös vähälukuista lehtilahopuuta esiintyy majavakosteikoilla muita ympäristöjä enemmän. Mitä monipuolisempi lahopuuvalikoima metsässä on, sitä moninaisempi lahopuusta riippuva lajisto alueelle kehittyy.

Majavan nostattama tulva tuottaa suuri määriä pystyyn kuollutta puuta. © Mia Vehkaoja

Majavan nostattama tulva tuottaa suuri määriä pystyyn kuollutta puuta. © Mia Vehkaoja

Lahopuusta riippuvainen lajisto on yksi maailman uhanalaisimmista. Maailmassa elää 400 000–1 000 000 eliötä, jotka ovat riippuvaisia lahopuusta. Suomenkin lajisto kattaa yli 7000 lajia, johon kuuluu esimerkiksi jäkäliä, kovakuoriaisia ja sieniä. Nokinuppiset ovat jäkäläryhmä, joka on erikoistunut kasvamaan pystyyn kuolleella lahopuulla. Majavan toiminnan tuloksena syntyy eniten tulvan tappamaa pystyyn kuollutta puuta, mikä takaa huomattavasti monipuolisemman nokinuppislajiston majavakosteikoille. Vedessä seisovasta kosteasta lahopuusta nokinuppiset saavat tasaisella syötöllä vettä. Lisäksi avoimessa ympäristössä nokinuppiset nauttivat runsaasta auringonvalosta. Valon ja veden oikea tasapaino on lajiryhmälle tärkeää.

Ilmakuvasta pystyy helposti havaitsemaan alkuperäisen järven rantaviivan sekä majavan tulvaaman alueen. © Antti Nykänen

Ilmakuvasta pystyy helposti havaitsemaan alkuperäisen järven rantaviivan sekä majavan tulvaaman alueen. © Antti Nykänen

Majavakannan elpyminen on edesauttanut Suomen kosteikkojen ja lahopuusta riippuvaisten lajien säilymistä. Majavakannan toipuminen 1900-luvun alun sukupuutosta nykyiseen noin 10 000 yksilöön on varmasti ollut yksi merkittävä tekijä kosteikkoluontomme säilymisen puolesta. Suomella on kuitenkin vielä työsarkaa jäljellä, jotta saavuttaisimme EU:n edellyttämät sisävesien ennallistamistavoitteet niin määrällisesti kuin laadullisesti. Vesistöjen laadulliseen tasoon vaikuttavat niin veden kemiallinen tila kuin siinä asustavan eliöstön moninaisuus.

 

Lisää tietoa tutkimuksesta

Mainokset

Joskus laji on pakko hävittää luonnosta

10 000 amerikanmajavaa päätyy metsästäjien liipaisimelle, jos Suomi alkaa noudattaa EU:n vieraslajistrategiaa. Mutta miksi laji pitää poistaa?

Vieraslajit, esimerkiksi minkki, kuparisorsa ja jättipalsami, voivat vaikuttaa ihastuttavilta ja mielenkiintoisilta uutuuksilta, mutta ne miltei aina uhkaavat alueen alkuperäisten lajien säilymistä. Vieraslajit haittaavat usein maa- ja metsätaloutta ja pahimmillaan jopa ihmisten terveyttä. Välillä joku eläin- tai kasvilaji päätetään hävittää luonnosta.

Tehokkain tapa vieraslajien karkotukseen on estää niiden saapuminen alueelle. Australia on tässä suhteessa kuuluisin esimerkki. Siellä jopa turistien kengät pestään ennen lentokentältä poistumista. Valitettava tosiasia kuitenkin on, ettei yksikään valtio ole pystynyt estämään vieraslajien saapumista alueelleen.

Yritys on silti kova: Uusi EU:n vieraslajiasetus astui voimaan tämän vuoden alussa.

Asetuksen tärkeimpänä tarkoituksena on koota lista haitallisimmista vieraslajeista ja torjua niitä erilaisin keinoin. Meillä Suomessa haitallisia vieraslajeja on 160. Vielä ei kuitenkaan ole varmaa päätyvätkö kaikki 160 EU:n listalle.

Amerikanmajava ensimmäisenä jonossa

Suomessa arvioidaan olevan noin 10 000 amerikanmajavaa ja vain 2 000 euroopanmajavaa. © Sari Holopainen

Suomessa arvioidaan olevan noin 10 000 amerikanmajavaa ja vain 2 000 euroopanmajavaa. © Sari Holopainen



Nisäkkäistä yksi potentiaalisista vaihtoehdoista EU:n listalle on amerikanmajava. Amerikanmajava tuotiin Suomen luontoon 1930-luvulla pelastamaan Suomen majavakannan säilyminen. Tuolloin ei vielä tiedetty, että euroopan- ja amerikanmajavat eroavat geneettisesti toisistaan enemmän kuin ihminen ja simpanssi.

Kummatkin majavalajit vaativat samanlaisen ympäristön. Ne siis syövät samaa ravintoa ja patoavat samalla lailla vesistöjä. Näiden kahden lajin vaikutukset ympäristöön ovat lähes identtiset.

Suomessa on tällä hetkellä Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan noin 12 000 majavaa. Amerikanmajavia on suurin osa eli 10 000 ja euroopanmajavia vain noin viidennes amerikanmajavien määrästä.

Amerikanmajava uhkaa alkuperäisen lajin olemassaoloa. Käyttöön pitäisi ottaa varovaisuusperiaate, sillä amerikanmajavan voidaan katsoa rajoittavan Suomen alkuperäisen euroopanmajavan kannan kasvua ja levittäytymistä. Tästä huolimatta lajin poistosuunnitelmaa ei ole kuulunut. Amerikanmajavan poistosuunnitelma noudattaisi sekä IUCN:n vieraslajiryhmän suosituksia että olisi myös linjassa Suomen vieraslajistrategian kanssa.

Miten laji käytännössä poistetaan?

Amerikanmajavan laajamittainen poisto olisi ainakin teoriassa mahdollinen.

Menetelminä hyödynneittäisiin todennäköisesti metsästystä, elävänäpyyntiä ja sterilointia, euroopanamajavan uudelleenistutuksia sekä populaatioiden tarkkailua.

Majavanmetsästys olisi myös taloudellisesti houkuttelevaa. Majavan turkiksen suosio Kiinassa on jälleen kasvussa, joten turkeille olisi varmasti kysyntää. Amerikanmajavan steriloinnin tai lopetuksen jälkeen kannattaisi tilalle istuttaa euroopanmajavaa.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Vaikka euroopanmajava ja amerikanmajava eroavat geneettisesti toisistaan, niiden vaikutukset ympäristöön ovat samanlaiset. Majavia pidetään luonnon omina insinööreinä ja niiden rakentamista ympäristöistä on hyötyä Suomen luonnon monille muille lajeille. Nykyisen kokoinen amerikanmajavakanta auttaa esimeriksi metsävikloa ja vesisiippaa. Tosin, jos kaikki amerikanmajavat korvattaisiin euroopanmajavilla, ei poistoista olisi haittaa. Mikään ei kuitenkaan takaa, että euroopanmajavan istutukset onnistuvat.

Jos amerikanmajava nousee EU:n vieraslajiasetuksen listalle, poistotoimiin on ryhdyttävä. Kansalaisaktiivisuus ja metsästäjien aktiivisuus ratkaisevat sen, miten hyvin lajin poistossa onnistutaan. Päätöksistä ja poistotoimista Suomessa vastaa maa- ja metsätalousministeriö yhteistyössä Vieraslajiasioiden neuvottelukunnan sekä erilaisten tutkimuslaitosten kanssa.

Luonnon oma arkkitehti suojelee kosteikkoja

Lapsuudessani lähimetsät olivat täynnä pieniä kosteikkoja, joissa pystyi tarkkailemaan esimerkiksi nuijapäiden kehitystä. Nyt kun haluaisin tarjota vastaavia kokemuksia lapsilleni, on paikkojen löytäminen hankalaa. Miksi kosteikkomme ovat kadonneet?

Ihmiset ovat toiminnallaan tuhonneet puolet maailman kosteikoista. Euroopan kosteikoista 2/3 on kadonnut. © Sari Holopainen

Ihmiset ovat toiminnallaan tuhonneet puolet maailman kosteikoista. Euroopan kosteikoista 2/3 on kadonnut. © Sari Holopainen

Kosteikot ovat vetäneet minua puoleensa jo lapsesta lähtien. Kun ensimmäisen kerran pääsin majavan luomalle kosteikolle, oli minulle selvää, että tätä minä haluaisin tutkia. Ja niinpä minä ryhdyin tuumasta toimeen. Väitöskirjassani tutkin millaisia vaikutuksia majavan luoma tulva aiheuttaa ympäristöön, ja kuinka tämän pohjoisen pallonpuoliskon arkkitehdin avulla voimme suojella ja luoda maahamme uusia kosteikkoja.

Kosteikot ovat ensiarvoisen tärkeitä, ei vain muulle luonnolle, vaan myös meille ihmisille. Ne pidättävät sadevettä, puhdistavat vesistöjä esimerkiksi raskasmetalleista ja nostavat pohjaveden korkeutta. Lisäksi kosteikot lieventävät kuivuuden vaikutuksia, mikä ilmastonmuutoksen myötä nousee yhä tärkeämpään osaan.

Valitettavasti me ihmiset emme ole osanneet arvostaa kosteikkoja niiden vaatimalla tavalla. Päinvastoin! Olemme hävittäneet puolet maapallon kosteikoista viimeisen sadan vuoden aikana. Myös Suomessa kosteikkojen katoaminen on ollut dramaattista. Meillä tuhojen taustalla ovat olleet maankäytön muutokset, saastuminen ja ojitus. Kosteikkokato on ajanut useita kasveja ja eläimiä ahtaalle.

Monien kosteikkolajien onneksi majava on alkanut palata pohjoisen pallonpuoliskon luontoon. Majavat metsästettiin miltei sukupuuttoon 1800-luvulla. Kato koski sekä Euraasiaa että Pohjois-Amerikkaa. Majavat saatiin kuitenkin pelastettua ajoissa aloitettujen suojelutoimien ansiosta, ja viime vuosikymmeninä niiden elpyminen on ollut hyvin tehokasta.

Majava muokkaa ympäristöään voimakkaasti. Sen rakentama pato aiheuttaa tulvan ja vesi nousee ympäröivään metsään tai niitylle. Nouseva vesi huuhtoo maalta orgaanista ainesta ja ravinteita vesistöön. Tämä ravinnerikas vesi runsastuttaa useita pieniä eliöitä, kuten vesikirppuja ja muita veden selkärangattomia. Selkärangattomien runsaus puolestaan tuo kosteikoille monia selkärankaisryhmiä. Erityisesti sammakot ja vesilinnut suosivat majavien luomia kosteikkoja. Kosteikot toimivat näille loistavina lisääntymispaikkoina. Majavakosteikkojen runsas vesikasvillisuus ja pensaikko suojaavat myös syntyviä poikasia: nuijapäitä ja sorsanpoikasia, saalistajilta.

Majavan luomilla kosteikoilla runsas vesikasvillisuus suojaa nuijapäitä pedoilta, kuten kaloilta. © Mia Vehkaoja

Majavan luomilla kosteikoilla runsas vesikasvillisuus suojaa nuijapäitä pedoilta, kuten kaloilta. © Mia Vehkaoja

Metsään nouseva tulva tuottaa myös runsaasti kuollutta puuta. Suuri osa siitä riippuvaisista lajeista on nykyään uhanalaisia. Uhanalaisuuden taustalla on lahopuiden katoaminen metsätalouden tieltä. Majava tuottaa lahopuuta suhteellisen tasaisella tahdilla kaatamalla puita ja tulvaamalla rantametsiä, jolloin lahopuulajien säilyminen on varmempaa. Varsinkin maksasammalissa ja jäkäliin kuuluvassa nokinuppisten ryhmässä löytyy kosteata lahopuuta tarvitsevia lajeja.

Majava on kuulunut Suomeen luontoon koko jääkauden jälkeisen ajan. Sen luomia ympäristöjä voitaisiin käyttää tehokkaammin hyödyksi kosteikkojen ennallistamisessa. Esimerkiksi EU velvoittaa jäsenvaltioitaan ennallistamaan sisävesiään, johon kosteikot kuuluvat. Suomi onkin ryhtynyt tuumasta toimeen, ja perustanut Kotiseutukosteikko Life -hankkeen, jonka tarkoituksena on ennallistaa tai luoda täysin uusia kosteikkoja ihmisvoimin. Majavan avulla voisimme luoda kosteikkoja ilman kone- ja ihmisvoimaa – ja hyödyntää tehokkaammin kosteikkoihin suunnattuja suojeluvaroja.